Uusi immunologinen sairaus pinsereillä? Vai kävikö meillä vain kökkö säkä?

Tarkoituksenani ei ole mustamaalata ketään tai syyttää kasvattajia tai koirien omistajia yhtään mistään. Kirjoitan tekstin vain ja ainoastaan sen vuoksi, että on tärkeää tuoda esille rodussa piileskeleviä sairauksia, jotta diagnosointia voidaan nopeuttaa ja näin helpottaa koirien oloa. Uskon teksteistä olevan hyötyä myös muunrotuisten koirien omistajille.

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt oman koiran kipua ennen kuin koiran sietokyky ylittyi. Usein sitä toivoo, että eläimet osaisivat puhua ja kertoa mikä kaihertaa ja missä.
Ymmärsin viedä Okin eläinlääkäriin vasta siinä vaiheessa, kun tuon käytös muuttui aggressiiviseksi. Luonne tuolla on muuten hieno, mutta nyt koira nipsaisi minua kädestä aivan äkkiarvaamatta. Tilanteeseen ei liittynyt ruokaa, komentamista tms, jotka voisivat viitata auktoriteettiongelmaan tmv. vaan silittelin koiraa ja ilmeisimmin jonnekin sattui ja Oki pääsi nirhaisemaan kädestä. Tikkejä ei tarvittu, pieni jälki tuosta luultavasti tulee jäämään, mutta tuon perusteella kiikutin koiran eläinlääkärin tutkittavaksi. Raajaoireita en itse koirasta onnistunut löytämään, sain väännellä ja käännellä ilman mitään ongelmaa. Imusolmukkeet olivat kuitenkin huomattavan turvoksissa. Ovat nuo olleet jo jonkin aikaa suurentuneet, mutta olen ajatellut sen olevan jonkinlainen tämän koiran ominaisuus ja eläinlääkäritkään eivät sen kummemmin aiemmin ole ottaneet kantaa noihin.

Ensimmäinen eläinlääkärireissu ei tehnyt minua oikeastaan hullua hurskaammaksi. Koiran imusolmukkeet olivat selvästi suurentuneet kaulasta ja niskasta. Ei raajaoireita. Pieni verenkuva näytti suurentunutta valkosoluarvoa eosinofiilien osalta ja kaikki muu oli ok. Lisäksi otettiin kilpirauhasarvot, jotka myöskin olivat hyvät.

Eläinlääkäri epäili jonkinlaista siitepöly- tms. allergiaa ja pisti koiralle niskaan pitkävaikutteista kortisonia.

Okin käytös normalisoitui piikityksen jälkeen, mutta aggressiokäytös palasi vaikutuksen loputtua. Tuolloin osasin jo katsella muita kipuun viittaavia oireita (nuoleskelu, levottomuus, hellyydenkipeys).

Siispä suuntasimme koiran kanssa uudelleen tohtoroitavaksi. Tällä kertaa pieneläinsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Jo tätä ennen olin löytänyt netistä sanahirviön ”eosinofiilinen myosiitti” ja palaset alkoivat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Okin eläinlääkärillä on kokemusta sairauden hoidosta ja sitä kautta vyyhti lähti purkautumaan.

Okilla on ollut ajoittain ongelmia mm. haukottelun kanssa (”puolihaukottelee”) ja ”tärisyttää” leukaansa melko usein. Kovan ruuan syöminen on hankaloitunut/hidastunut (luut). En sen kummemmin ollut kiinnittänyt noihin huomiota (kuin nyt vasta jälkeenpäin…), ajattelin että koira on vain oppinut ottamaan rauhallisemmin ruuan kanssa.

Aristaa suun avaamista, mutta suussa tai hampaissa ei ole mitään sinne kuulumatonta (vierasesine, tulehdus).

Kuolaaminen on lisääntynyt huomattavasti verrattuna esimerkiksi kahden vuoden takaiseen. Ennen tuon kuolajälkiä ei juuri tarvinnut pyyhkiä lattioilta, mutta nyt saa kyllä välillä hieman pestä lattiaa. Innostumisen/juoksemisen jälkeen tuolla on usein kunnon vaahtoinen ”kuolajojo” jommallakummalla poskella.

Pientä muutosta lihaksistossa on havaittavissa (kehittää kuoppaa ohimolihaksen kohdalle), mutta ei vielä mitään sen suurempaa.

Laboratoriolöydöksistä siis vain eosinofiilit ovat koholla, kreatiinikinaasi (CK) oli ok. Eläinlääkärin mukaan CK on usein normaali vaikka koiralla sairaus olisikin. Biopsia saattaisi lopullisesti varmistaa diagnoosin, mutta en halua koiraa nukuttaa operaatiota varten siihen liittyvien riskien vuoksi. Muut oireet kun viittaavat juuri tähän sairauteen ja tällä mennään.

Hoitona kortisoni suun kautta ja ihan kuin minulla olisi eri koira kuin ennen kuurin alkua! Virtaa on enemmän, levottomuus on vähentynyt ja koira on silminnähden rauhoittunut. Tarvitseeko sanoa, että kiukkuilut ovat myös kadonneet?

Jälkeenpäin on tullut mieleen, että näinköhän pentuna/nuorena sairastettu sylkirauhasen tulehdus olisikin ollut jo alkusoittoa tälle?

Turha jossitella, menneelle ei enää voi mitään..

Ennusteesta on vaikea sanoa, kyse voi olla kuukausista tai muutamista vuosista. Tähän vaikuttaa myös se kuinka koira reagoi lääkehoitoon (sivuvaikutukset).

Mennään päivä ja viikko kerrallaan koiran vointia seuraillen ja kun aika tulee, toinen päästetään sitten sateenkaarisillalle – mielestäni parempi tehdä se lopullinen päätös liian aikaisin kuin liian myöhään. Jos kivuista ei päästä eroon, niin silloin ei ole kuin yksi vaihtoehto.

Nyt olen kuitenkin onnellinen siitä, että voin vielä viettää aikaa tuon rakkaan karvakorvan kanssa <3 p="">