Lepää rauhassa, Maailman Paras Oki

Hiljainen koti
Kotiovesta sisään astuessa ei enää heiluvaa häntää ja moittivaa haukahdusta: "Olit poissa ainakin ikuisuuden"
Ei tarvitse enää varjella ruoka-annostaan ahnaalta pinsiöltä - "Mä ihan tosi luulin, et tää annos on mulle"
Ei enää kerjääviä nappisilmiä: "Ikinä en oo ruokaa saanu!"
Ei enää leluja heittelevää koiraa, joka lällättää: "Kato mikä mulla on! Leiki mun kanssa, jooko?"
Ei enää tassujen rapinaa jääkaapin autessa - "Kaverille kanssa!"
Ei enää väsynyttä "tulkaa nyt nukkumaan sieltä"-önähdystä, kun isäntäväki valvoo liian pitkään.
Ei enää viileällä kuonolla ja pehmeällä lipaisulla toivotettuja hyviä huomenia. Eikä "Tajuutsähäh!?"-tassunläimäyksiä, jos ensimmäisenä mainittu metodi ei tuota tulosta.
Ei enää peiton alle tunkevaa karvaista lämpöpatteria - "Tääl on sikakylmä vaiks onkin kesä!"
Ei enää koko sohvaa tai sänkyä valtaavaa Hänen Pinseriyttään - "Ai mikä pinseri? Mä oon tanskandoggi, eksä sitä tiiä?"
Ei enää iltahepuleita - "Vauhti sata, äly nolla. Täällä tarttee muutenkin sisustaa vähän"
Ei enää haukahduksia ovikellolle - "Aivan satavarmasti on murtovaras siellä!"
Ei enää riehakasta ja yllättävää pusuttelukohtausta - "Mä niin tykkään susta"
Ei enää kipua. Silmät suljit ja hiljaa huokasit: "Näkemiin"

Jäljellä kauniit muistot ja kova ikävä.
Nyt sinun on hyvä olla.
Hyvää unimatkaa, Oki-rakas

---

DW Nexu 29.03.2009-08.07.2013

Kortisoniannosta laskiessa koiran kivut palasivat aggression kanssa. Pitkään pohdittuamme ja eläinlääkärin sekä parin kasvattajan mielipidettä kuultuamme päätimme, että on kaikille parempi päästää poika Sateenkaarisillalle.

Iso kiitos Okin kasvattajalle vielä näin bloginkin kautta hienosta koirasta. En voinut parempaa koiraa toivoa - varsinainen rakkauspakkaus ja päivän piristys. Yhteinen aika jäi lyhyeksi, mutta tuona aikana Oki opetti paljon.
Iso ikävä jää, mutta tämä oli Se Oikea Päätös. Vaikkei koira enää fyysisesti ole läsnä, niin muistot pysyvät.