BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Mastikatorinen myosiitti (masticatory myositis)



Muita sairaudesta käytettyjä nimityksiä ovat eosinofiilinen myosiitti (eosinophilic myositis) ja atrofinen myosiitti (atrophic myositis). Suomeksi sairaudesta on melko heikosti tietoa tarjolla, joten allekirjoittanut metsästi tietoa englanniksi ja päätti koostaa tästä pienen kirjoitelman suomenkielistä tarvitseville.

Mikä ihmeen mastikatorinen myosiitti?

Kyseessä on sairaus, joka aiheuttaa tulehduksen pään mastikatorisissa lihaksissa. Selvällä suomen kielellä sanottuna tulehdus on purulihaksissa/lihaksissa, joita käytetään pureskeluun ja hienontamiseen. Toisin sanoen kyseessä ovat koiran kasvojen lihakset kallon päällä ja sivuilla, mukaan lukien poskilihakset, jotka avustavat suun avaamisessa ja sulkemisessa. Näissä lihaksissa on uniikki rakenne, jota ei esiinny missään muualla koiran kehossa ja arvellaan, että koiran oma immuunijärjestelmä hyökkää näitä rakenteita kohtaan syystä tai toisesta.

Nämä ovat kaksi suurinta lihasta, joihin sairaus vaikuttaa. Kuvassa punaisella värillä m. temporalis (ohimolihas) kallon yläosassa ja m. masseter (puremalihas) posken alueella:

 
Mastikatorisen myosiitin yhteydessä ei yleensä esiinny muita neurologisia tai fyysisiä muutoksia (raajaoireet). Sairaus ilmenee yleensä leukakipuna tai kyvyttömyytenä avata leukoja. Sairaudesta on erotettavissa kaksi eri muotoa: akuutti ja krooninen. Yksikin akuutti sairastaminen voi johtaa tilan kroonistumiseen, mutta usein vaaditaan useita akuutteja jaksoja. Joissain tapauksissa akuuttikin jakso voi oireilla vain lievänä, jolloin se jää havaitsematta. Oirehdinta voi alkaa joko yht’äkkiä tai ilmetä vähitellen.
Hoidon kannalta tärkeää on sairauden aikainen havaitseminen ja lääkityksen aloittaminen ennusteen parantamiseksi. Ilman hoitoa tai liian myöhään havaittuna koiralle voi kehittyä pysyvä leuan toimintahäiriö ja mahdollisesti merkittävää pysyvää lihaskatoa. Sairauden muuttumista krooniseksi tai kroonisen tilan etenemistä voidaan hidastaa tai se voidaan pysäyttää kortisonilääkityksen avulla.
Sairaus ei ole kovin yleinen, joten tämä nostaa virhediagnoosien riskiä ja vaikeuttaa oikean diagnoosin löytymistä.

Akuutti muoto aiheuttaa kivuliasta purulihasten turpoamista (erityisesti m. temporal ja m. masseter). Yleensä oireet ovat molemminpuoliset, mutta voivat esiintyä myös vain toispuoleisesti. Lihakset ovat usein kivuliaat tunnustellessa ja koira voi vastustaa palpaatiota. Pää voi näyttää kauttaaltaan turvonneelta.
Vilkkuluomet voivat olla näkyvillä ja silmät voivat ns. ”pullottaa päästä” (exophtalmos) silmän takana olevien lihasten turpoamisen seurauksena. Tämä voi johtaa näköhermon tulehdukseen ja näköhäiriöihin.
Muita oireita ovat kuume, lisääntynyt kuolaaminen, suurentuneet imusolmukkeet kaulalla ja niskassa, suurentuneet sylkirauhaset ja nielurisat voivat turvota. Koira voi myös käyttäytyä poikkeavasti ja sillä voi olla syömisvaikeuksia.

Krooninen muoto on valitettavasti yleisempi ja siihen liittyy lihaskatoa (m. temporal, m. masseter). Tämä tarkoittaa lihaskudoksen korvautumista arpikudoksella. Lihaskato aiheuttaa poskien ja päälaen korostumista. Suun avaaminen tuottaa hankaluuksia. Silmät voivat joko pullottaa (turpoaminen) tai olla painuneina syvälle silmäkuoppiin (lihaskato). Koira voi muuten olla valpas ja hyvinvoivan oloinen.
Kroonisessa muodossa voi esiintyä useampia akuutin muodon oireita tai ei mitään niistä ja oireiden voimakkuus/näkyvyys voi vaihdella.

Lähes puolella mastikatorista myosiittia sairastavista koirista on havaittu silmämuutoksia, jotka vakavimmillaan ilmenevät näköhermon venymisenä ja sokeutena.

Diagnosointi

Sairaus diagnosoidaan kliinisten löydösten ja merkkien perusteella. Diagnosoinnissa on huomioitava mahdolliset muut samankaltaisia oireita aiheuttavat seikat, joita ovat mm. leuan sijoiltaanmeno, loiset, lääkkeet/myrkyt, lymfooma, hermotulehdus, kilpirauhasen vajaatoiminta tai kasvain, muut sidekudossairaudet (mm. polymyosiitti) tai nivelsairaudet, traumaperäiset syyt (vierasesine, murtumat, luutumisvirheet), jäykkäkouristus ja cushingin tauti.
Koiran suun, hampaiden ja silmien tutkiminen on tärkeää.

Koirasta on syytä ottaa myös verikokeita. Punasolujen määrä voi olla koholla. Valkosoluista varsinkin eosinofiilit voivat kohota sisäsyntyisen tulehduksen seurauksena. Luurankolihasentsyymi (kreatiinikinaasi) voi kohota varsinkin sairauden akuutissa vaiheessa. Kreatiinikinaasilla on lyhyt ”elinikä”, joten etenkin sairauden kroonisessa vaiheessa entsyymitaso voi olla normaali. Virtsassa saattaa olla proteiinia tai koira saattaa kärsiä vähäisestä anemiasta.

Muita sairauden diagnosointiin käytettäviä menetelmiä ovat EMG (elektromyografia, lihassähkökäyrä) ja lihasbiopsia. EMG antaa kuitenkin hieman epäspesifiä tietoa, sillä sen avulla ei voida erottaa myosiittia neurologisesta syystä. Lihasbiopsiaa voidaan käyttää solujen tilan ja arpikudosmuodostuksen määrän arvioinnissa ja sen perusteella voidaan antaa tarkempaa pitkäaikaisennustetta.
Biopsiaa harkitessa on harkittava näytteenoton hyötyjä ja haittoja, sillä toimenpide tehdään yleisanestesiassa ja sairauden oireet voivat vaikeuttaa hengitysputken asentamista ja/tai altistaa aspiraatiokeuhkokuumeelle.

Laboratoriolöydökset voivat kuitenkin olla normaalitasolla vaikka koira olisikin sairas.

Hoito

Hoito aloitetaan suurella kortisoniannoksella, jota pienennetään vähitellen. Hoidon onnistumisen ja pitkäaikaisennusteen paranemisen kannalta tärkeintä on lääkehoidon jatkaminen tarpeeksi pitkään (leukojen käyttö normaalitasolle tai lähelle sitä, kreatiinikinaasi normaali). Yleensä mastikatorinen myosiitti reagoi nopeasti kortisonihoitoon ja tällöin lääkitys saatetaan lopettaa liian pian. Pitkään jatkuva kortisonihoito vähentää uuden akuutin jakson mahdollisuutta ja ehkäisee akuutin muodon kroonistumista. Annostusta pudottaessa on tärkeää tarkkailla oireiden mahdollista voimistumista, jolloin annosta on taas nostettava.
Myös kroonisen muodon hoitamisessa käytetään kortisonia (arpimuodostuksen hidastaminen/estäminen), mutta tällöin annokset ovat pienempiä. Jotkut yksilöt tarvitsevat lääkitystä koko loppuelämänsä ajan.
Ensisijaisesti käytettävä lääke on prednisone, mutta mikäli sitä ei sivuvaikutusten vuoksi voida käyttää, muita vaihtoehtoja ovat mm. azathiprine, cyclosporine, colchine ja dexamethasone.

Vaikeassa tilassa voi olla syytä vaihtaa ruoka nestepitoiseen tai pehmeään ravinnonsaannin turvaamiseksi.

Aiemmin leukojen väkisin avaamista on käytetty yhtenä hoitomuotona, mutta nykyään se on ehdottomasti kielletty, sillä sen toimivuudesta mastikatorisen myosiitin hoitona ei ole näyttöä vaan se saattaa aiheuttaa lisävahinkoa.
Koiraa tulisi kuitenkin kannustaa harrastamaan omatoimista ”fysioterapiaa”: lelujen ja luiden pureskelua lihasten vahvistamiseksi.

Komplikaatiot

Joillakin koirilla sairaus pahenee aina annosta pienentäessä ja tämä tarkoittaa pysyvän lääkityksen aloittamista.
Lihaskato ei automaattisesti ole merkki sairauden pahenemisesta vaan se voi olla kortisonihoidon sivuvaikutus. Muita kortisonihoitoon liitettyjä sivuvaikutuksia ovat mm. juomisen lisääntyminen (vedensaantia saatetaan joutua rajoittamaan), hyperkortisolismi, infektioalttius sekä mahahaava.
Joillain yksilöillä lääkitys voi aiheuttaa pahempia oireita kuin itse sairaus.

Ennuste

Toipuminen on usein nopeaa ja pysyvää, mikäli hoito on aloitettu aikaisessa vaiheessa. Akuutin muodon hoitaminen suurilla annoksilla antaa yleensä hyvän ennusteen (relapsin mahdollisuus pienenee, leuan toimintakyky voi normalisoitua). Kroonisessa muodossa ennuste on huonompi ja se riippuu arpikudoksen määrästä sekä vasteesta lääkehoitoon. Kroonisessa muodossa leuan toimintaa voidaan parantaa, muttei täysin normalisoida ja lihaskato saattaa olla pysyvää.

Esiintyvyys

Mastikatorista myosiittia esiintyy yleensä isoilla roduilla ja se on yleisin nuorilla aikuisilla. Sairastuneiden keski-ikä on noin 3 vuotta, mutta sairautta on tavattu myös alle puolivuotiailla pennuilla. Mastikatorinen myosiitti on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla.
Tyypillisimpiä sairauteen sairastuvia rotuja ovat saksanpaimenkoira, dobermanni ja noutajat (varsinkin kultainen noutaja ja labradorit). Käyttämistäni lähteistä löytyi myös muita rotuja, joilla sairautta on esiintynyt: partacollie, sharpei, vanhaenglanninlammaskoira, sloughi, italianvinttikoira sekä cavalier kingcharlesinspanieli. Minkä tahansa rotuinen koira voi kuitenkin sairastua tähän.

Cavalier kingcharlesinspanieleiden kohdalla on näyttöä perinnöllisyydestä, muilla roduilla vain epäilyjä tästä.
Eräs mielenkiintoinen seikka, joka kiinnitti huomioni cavalierien kohdalla: on olemassa näyttöä useista pennuista, jotka ovat sairastuneet akuuttiin mastikatoriseen myopatiaan kymmenen päivän kuluessa rokotuksista.

Lähteet

http://www.ivis.org/proceedings/scivac/2005/Dewey5_en.pdf?LA=1
http://cavalierhealth.net/masticatory_muscle_myositis.htm
http://vetneuromuscular.ucsd.edu/publications/Melmed.pdf
http://www.michvet.com/library/neurology_masticatory_myositis.asp
http://www.curiohoundsigs.com/Health%20pages/masticatory_myositis_information.htm

16 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tämä olikin oikein hyvä löydös..Meidän koiralla epäillään myosiittia, koska suun aukaisu tuottaa tuskaa. Vasta-aine tulokset tulevat vasta kolmen viikon päästä. Aivan tuskaa odotella tietämättömänä :( Eilen aloitettiin kortisoni lääkitys, ja se helpottanut oloa. Toivon vain ettei syynä olisi tämä sairaus. Netissä paljon ''huonoja''kokemuksia sairaudesta,ettei ennustetta juuri ole terveestä elämästä enää..

Unknown kirjoitti...

Tämä olikin hyvä informaatio sairaudesta. Meidän koiralla epäillään myosiittiaa, koska suun avaus tuottaa tuskaa. Pään lihaksissa en ole huomannut eroa entiseen.. Vatsa-aine tulokset tulee vasta kolmen viikon päästä, aivan tuskaa odotella tietämättömänä :( toivoisi vain ettei kyse ole tästä, vaan joku ohi menevä ''rasitus'' :-O Netissä paljon huono ennusteisia juttuja, joita tuskissa luekeslen päivät pitkät.. huoh..

Essi kirjoitti...

Camilla: Anteeksi, kun kommentteihisi vastaaminen kesti!
Toivottavasti teillä ei ole kyse samasta sairaudesta tai sitten olisi vähän parempi hoitovaste kuin täällä!

Oki lähtee huomenna koirien taivaaseen, kun on sen verran kivuliasta tuo oleminen. Ei ole helppo päätös, mutta tiedän, että oikea sellainen..

Hurjasti tsemppiä ja jaksamisia sinnepäin!

Unknown kirjoitti...

Voimistuiko Okilla kivut kun kortisonia laskettiin vai eikö ne hyödyttänyt enää?

Hirmu vaikeaahan se on yrittää toimia, kun ei nuo kerro kun vasta todella sattuu..

Kiitos kun olet jaksanut tänne kirjoittaa tästä!

Okille paljon rapsutuksia.. On varmasti kiitollinen siitä, kun ei kivuissaan tarvitse olla.
Voimia sinne teille!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vaivannäöstäsi kun olet kirjoittanut tätä tietoa sairaudesta selkeästi suomeksi. Minun koirani päätyi kyseisen taudin vuoksi Sateenkaarisillalle keväällä. Hakemalla hain tietoa silloin ja kokosin mielessäni tiedonrippuset yhteen. Nyt tieto on Sinun ansiostasi täällä helposti löydettävissä ja kattavasti kerrottuna. Kiitos. :)

Essi kirjoitti...

Camilla: tuon annoksen laskun yhteydessä imusolmukkeet alkoivat turvota uudelleen ja kivut (...ja aggre) lisääntyivät :(
Mieluummin vähän aiemmin kuin aivan liian myöhään, nyt ei koiraan enää satu.
kiitos myötäelämisestä.

Anonyymi: juuri tätä hain tällä tekstillä - että joku löytäisi tietoa kätevästi ja kattavasti yhdestä paikasta. Osanotot koirasi vuoksi. Kamala sairaus.

suvi kirjoitti...

hei, kiitos tästä tietoiskusta. Omalla koirallani todettiin pari päivää sitten krooninen myosiitti, enkä voi olla ajattelemata, että olisi pitänyt tietää aiemmin. koiralla ohimolihakset surkastuivat ensiksi ja nyt suu aukeaa enää n. 4 cm. en tiedä mitä tehdä, olen todella hukassa, kun koira on hyvässä kunnossa ja hyvillä mielin muuten, ei vaikuta olevan kipuja, mutta suu on supussa, syömään ja juomaan kyllä pystyy normaalisti. pelkään kortisonin aiheuttamia sivuvaikutuksia, onko se koiralle pahempi vaihtoehto.

Essi kirjoitti...

suvi: kannattaa lukea tämä Katariina Mäen artikkeli koiran kivusta ja sen tunnistamisesta: http://www.katariinamaki.com/artikkelit/kipujuttu.html
Itsellä ainakin tuo kivun tunnistaminen Okista ei ollut aluksi mikään ihan helppo juttu, koska tuo peitti sitä todella hyvin + omistaja usein itse "sokeutuu" kipusignaaleille.

Kun kortisonia syötetään kroonistuneeseen muotoon, hoitoannos on usein pieni ja pienemmällä annoksella sivuvaikutuksetkin vähäisempiä. Toki kortisoni on tuju aine, mutta kaikkihan siitä eivät sivuvaikutuksia saa ja koiran olo voi parantua ja eläin voi porskutella menemään useita vuosia.
Kannattaa kysyä eläinlääkärin mielipidettä ja punnita haittoja ja plussia sekä tarkkailla koiraa ja oireiden voimakkuutta.
Tsemppiä teille, toivottavasti tilanne kohenisi edes hieman ja koiran olo pysyisi hyvänä!

suvi kirjoitti...

Niin vain kävi, että karvainen ystävämme oli jo avun saavuttamattomissa. Viikon kuluttua myosiitin toteamisesta päädyimme eutanasiaan, sillä kortisoni ei parantanut tilannetta mitenkään, eikä estänyt etenemistä ja aiheutti myös sivuvaikutuksia koiralle. Tilannehan oli päässyt jo valmiiksi todella huonoksi. Muutama päivä sitten ilmenneet nielemisvaikeudet sinetöivät päätöksen, että koiran tilan pahenemista ei jääty enää odottamaan. Olen pohjattoman surullinen, mutta uskon tehneeni oikean ratkaisun. Kiitos kun jaoit Okin tarinan, siitä oli minulle paljon apua ja tukea.

Essi kirjoitti...

suvi: osanotot perheenjäsenen menetyksen johdosta ja voimia suruun!
On sekä koiran että omistajan kannalta parempi osata "päästää irti" (..tähänhän jokainen koiranomistaja sitoutuu lemmikkiä ottaessaan - se viimeinen palveluskin on pystyttävä tekemään, jos/kun tilanne sitä vaatii), kun koiran elämä ei enää ole kivutonta ja lajinmukaista.
Harmi että teilläkin juttu päättyi surullisesti :(

Leena Alasorvari kirjoitti...

Hei!
6-vuotiaalla jackrussellinterrieriuroksella huomasin kuopan ohimolla helmikuussa ja kävimme sitten maaliskuun alussa eläinlääkärissä, joka epäili vahvasti MMM:ää. Mitään turvotus- tai leukavaivaa koiralla en kuitenkaan koiralla ole havainnut. Kaikki verikokeet olivat normaalit (tosin en tiedä otettiinko tuota kreatiiniinifosfokinaasinäytettä).Silloin aloitettiin heti Prednisolon 1mg/kg ja kahden viikon päästä annosta vähennettiin 2/3 osaan alkuannoksesta. Näyte on lähetetty Kaliforniaan, mutta vastausta ei ole vielä tullut (n. 4 vk kulunut). Kortisonista ei ole sivuvaikutuksia ollut. Ruoka maittaa ja pystyy puremaan puruluita kuten ennenkin. Kuoppa on aika iso toisella puolella otsaa ja poskess. Mieltäni on askarruttanut taudin perinnöllisyys. Muita tapauksia en ole kuullut russeleilla olleen. Koira on käyttövalio ja se jälkeläisiä halutaan käyttää jalostukseen. Ja on jo käytettykin. Onkohan perinnöllisyydestä ja mahdollisista geenitesteistä tullut mitään uutta? Onko siitä tietoa?

Essi kirjoitti...

Hei Leena!

Ikävä kuulla koirasi diagnoosista, toivottavasti teillä lääkitys toimisi paremmin kuin meillä!

Perinnöllisyydestä ei kai tarkempaa tietoa ole, mutta luultavasti yhtä monimutkaisesta periytymismekanismista on kyse kuin muidenkin autoimmuunisairauksien kohdalla.
Itse suhtautuisin kriittisesti MMM-koiran jälkeläistenkin jalostuskäyttöön. Jos kuitenkin päädytään käyttämään jalostukseen, niin silloin olisi toki yhdistettävä koiraan, jolla mastikatorista myosiittia ei ole tavattu suvussa.

Anonyymi kirjoitti...

Törmäsin artikkeliisi, kun etsin aiheesta tietoa ensimmäsitä kertaa tänään. Minulle tuli kuukausi sitten keskiaasiankoira, jolla taitaa olla tämä sairaus. Sen pään lihakset ovat surkastuneet täysin kokonaan, silmät ovat kuopalla ja kuulo hävinnyt (tosin en tiedä liittyykö kuulon menetys sairauteen). Se oli todella aliravittu tullessaan, mutta nyt on normaalipainoinen ja vaikuttaa hyvinvoivalta ja pirteältä. Syö hyvin, mutta esim. rustoluiden syöminen ei onnistu tai on todella hidasta. Yritän tässä alkaa selvittämään voiko sillä hyvinvoinnin näköisyydestä huolimatta olla kipuja...

Essi kirjoitti...

^Kannattaa pitää mielessä, että koira koettaa piilottaa kivun viimeiseen asti. Tosin voi myös olla mahdollista, että koira ei juuri kipuile - toivottavasti teillä olisi kyse tästä!

Katariina Mäki ja Anna Hjelm-Björkman ovat kirjoittaneet hyvä artikkelin koiran kivusta ja sen tunnistamisesta: http://www.kennelliitto.fi/tunnistatko-koirasi-kivun

Anonyymi kirjoitti...

Hei, meillä on Coton/Sheltti rotuinen nyt 9.5 vuotias narttu.
Myosiitti todettiin 4 vuotta sitten , kortisoonilla saatiin koira kuntoon , vielä porskuttaa eteenpäin vanha rouva.
Kortisonia annan silloin tällöin kuurina. Pään lihakset ovat surkastuneet , mutta muuten jakselee ihan hyvin. Aloitin 3 vuotta sitten raaka ruokinnan, eli pystyy syömään ihan hyvin rustoja ym.. en tiedä onko ruualla mitään merkitystä kyseiseen tautiin.
Verikokeissa 2 vuotta sitten silloin kaikki arvot ok.
Nyt ajattelin käyttää tarkastuksessa syksyn aikana.

Essi kirjoitti...

^Toivottavasti teillä pötkitään eteenpäin vielä monta vuotta! Kiva vaihteeksi kuulla iloisempikin tarina myosiitista! :)